Anne Frankin Päiväkirja

Luin kirjan nimeltä Päiväkirja. Anne Frankin kirjoittaman Päiväkirjan on koonnut kasaan Annen isä Otto Frank päästyään turvaan keskitysleiriltä. Päiväkirjamerkinnät ovat suurimmaksi osaksi Annen itsensä kirjoittamia ja sijoittuvat aikavälille 12.06.1942-01.08.1944. Otto Frank on kuitenkin tehnyt merkintöihin lisäyksiä kootessaan ne yhdeksi kirjaksi. Teoksen aiempi versio Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja, ilmestyi suomeksi vuodesta 1955 aina vuoteen 2001 asti. Nykyinen versio on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 2002. Päiväkirjan kustantajana on toiminut Tammi ja kirjan on suomentanut Anita Ode.

Päiväkirjan kirjoittaja on Anne Frank, joka toimii myös kirjan päähenkilönä. Muita kirjan henkilöitä ovat Annen perheenjäsenet: Annen isä Otto Frank, Annen äiti Edith Frank ja Annen isosisko Margot Frank sekä Salaisessa siivessä Frankin perheen lisäksi asunut Pelsien perhe. Pelsien perheeseen kuuluvat: äiti Pels eli Auguste van Pels (van Daan), isä Pels eli Hermann van Pels (van Daan) sekä heidän poikansa ja Annen rakkaudenkohde Peter van Pels (van Daan). Kahden perheen lisäksi kirjassa seikkailevat yksittäiset tapaukset, joihin kuuluvat: Salaisessa siivessä perheiden lisäksi asunut Fritz Preffer eli Albert Dussel sekä Salaisen siiven auttajat Viktor Kugler, Johannes Kleiman, Miep Gies ja Elisabeth (Beb) Voskuijlia.

Kirjan päähenkilö Anne on nuori, juuri murrosikään kasvava hiljainen tyttö, jonka elämä ei todellakaan ole helppoa. Annen oikukas ja eloisa temperamentti sekä se, että Anne pystyy kirjoittamaan tunteistaan päiväkirjalleen ovat kuitenkin varmasti osana siihen, että Anne jaksaa elää pommitusten ja kaiken muun kauhean keskellä. Oikukkuuden ansiosta Anne myös osaa sanoa vastaan Salaisessa siivessä häneen kohdistuviin huutoihin ja valituksiin, joita eritoten Annen äiti Annea kohtaan aiheuttaa. Anne kertoo päiväkirjalleen useampaan otteeseen äidin valittamisen seurauksena, että ei pysty rakastamaan äitiään eikä koe häntä omakseen. Annen välit isää ja siskoaan kohtaan ovat kuitenkin lämpöisemmät. Lisäksi Anne alkaa kirjan puolenvälin tienoilla tulla hyvin toimeen van Daanien pojan Peterin kanssa. Lopulta he viettävätkin Peterin kanssa lähestulkoon kaikki päivät yhdessä opiskellen ja katsellen ulos verhojen raoista. Ihmissuhteiden lämpenemiseen on syynä varmasti se, kuinka Anne kasvaa ja kehittyy matkan varrella pienestä tytöstä nuoreksi naiseksi. Kirjaa lukiessa huomaa myös Annen henkisen kypsymisen, mikä välittyy kirjasta niin, että Anne pystyy kirjoittamaan päiväkirjaansa intiimimpiäkin asioita.

Mielestäni Anne Frankin päiväkirjan tärkeänä teemana voisi pitää rakkautta ja ystävyyttä. Annen elämässä ei olisi mitään ilman perhettä ja muita Salaisen siiven asukkaita. Yhdessä kaikki piileskelijät voivat jakaa kirjasta välittyvän tuskan ja kamppailla kuolemaa ja kiinni jäämistä vastaan. Tärkeää on myös saada apua toisilta, koska eläminen Salaisessa siivessä esimerkiksi ilman ruoka-apua ei olisi ollut mahdollista.

Kirjan miljöönä toimii Alankomaat, Saksa ja erityisesti Hollanti, missä Frankien perhe asui ja missä Salainen siipi sijaitsi. Salainen siipi on alunperin Otto Frankin työpaikka, jonne on kuitenkin järjestetty ullakolle ja yläkertaan tilaa kahdeksaa piileskelijää varten. Suurimmaksi osaksi päiväkirjamerkinnät on kirjoitettukin Salaisesta siivestä, jossa Frankien perhe piileskelee yhdessä van Daanien sekä herra Dusselin kanssa. Ohimennen kirjassa on myös mainittuna keskitysleirejä, mutta niillä ei ole kuitenkaan yhtä suurta roolia kuin Salaisella siivellä. Salainen siipi oli nimittäin ainoa paikka elossa säilymiseen, koska juutalaiset eivät voineet mennä ulos ulkona liikkuneiden Saksan järjestämien Vihreiden poliisien takia.

Koko päiväkirja lähtee käyntiin siitä, kun Anne saa 13-vuotis syntymäpäivälahjaksi tämän kyseisen päiväkirjan, johon hän alkaa säännöllisesti kirjoittamaan tapahtumista ja omista pohdinnoistaan. Anne kertoo esimerkiksi siitä, kuinka heidän avustajansa tuovat heille ruokaa ja mitä kaikkea piileskelijät opiskelevat Siivessä. Aluksi Anne kirjoittaa päiväkirjaansa satunnaisesti, mutta Salaiseen siipeen tullessaan hän alkaa kirjoittamaan siihen säännöllisemmin ja säännöllisemmin, lähes päivittäin. Voisikin sanoa, että päiväkirjasta tulee merkittävä osa Annen elämää. Päiväkirjaan kirjoittaessaan Anne saa myös aikaa kulumaan, sillä ajan kuluttaminen osoittautuu erittäin vaikeaksi, kun ei voi mennä ulos ja täytyy olla hiljaa jottei kukaan vahingossakaan kuule ja saa selville, että Salaisessa siivessä asutaan.

Viimeisessä päiväkirjamerkinnässä Anne antaa käsityksen, että kaikki olisi hyvin ja liittoutuneet etenisivät, pelastuminen olisi erittäin lähellä. Merkintä on kirjoitettu 01.08.1944 eli pari päivää ennen kuin piileskelijät jäivät kiinni Vihreille poliiseille. Loppu on erittäin hämmentävä juuri tämän takia, koska käänne on valtava. On ymmärrettävää, että piilossa olian on vaikea arvioida oikeaa tilannetta, mutta miten kaikki vaikuttaa jo niin valoisalta ja siltä, että piileskelijät voisivat jatkaa elämäänsä pian ilman pelkoja vainoista ja jossakin aivan muualla kuin Salaisessa siivessä.

Viimeisen päiväkirjamerkinnän jälkeen kirjassa on luku, mikä on nimeltään loppusanat. Luvussa kerrotaan milloin piileskelijät ja kaksi avustajista jäivät kiinni ja minne heidät kuljetettiin sekä se milloin kukakin heistä kuoli. Ensimmäisenä piileskelijöistä kuoli Edith Frank, Annen äiti, joka kuoli 06. tammikuuta 1945. Annen ja Margotin kuolinpäiviä ei osata sanoa tarkasti, mutta he kuolivat Bergen-Belsenin keskitysleirillä huonojen hygieniaolosuhteiden takia helmikuun lopussa tai maaliskuun alussa vuonna 1945. Ainoa, joka selvisi keskitysleiriltä hengissä oli juuri Annen isä Otto Frank, joka vapauduttuaan omistautui Annen päiväkirjalle ja kuoli lopulta 19. elokuuta 1980.

Mielestäni kirja oli hyvä, vaikka loppu olikin surullinen. Kirjaa oli mielenkiintoista lukea, koska olemme käsitelleet koulussa historian tunneilla juutalaisia ja keskitysleirejä. Olin kuullut kirjan nimen aiemmin ja tiesin suunnilleen mistä se kertoo ennen omaa lukukokemustani. Päiväkirja oli myös selkeä ja sitä oli helppo lukea. Välillä jotkut kohdat tuntuivat tylsiltä, mutta se on ihan ymmärrettävää, koska Salaisessa siivessä ei todellakaan jokaisena päivänä tapahtunut mitään erityistä. Päiväkirja olisi kuitenkin voinut olla vielä tylsempikin, jos Anne olisi kirjoittanut pelkästään Salaisen siiven tapahtumista eikä yhtään omista mietteistään. Voisin suositella kirjaa kaikille ketkä ovat vähänkään kirjasta kiinnostuneita!