Ikkunasta pudonnut eukko, KOM Sattumia

Kävimme katsomassa äidinkielen ryhmän kanssa KOM-teatterissa näytelmän Sattumia. Päällimmäisenä mieleeni jäi kohtaus Ikkunasta pudonnut eukko. Kohtaus oli mieleenpainuva, mutta haluaisin tehdä siitä kuitenkin hieman erilaisen ja vielä helpommin ymmärrettävän, jotta koko kohtauksen juju tulisi kerralla helposti selville.

Kohtaus oli näytelmässä esitetty niin, että ikkunan luokse meni ensin yksi eukko, joka avasi ikkunan ja ihmetteli mitä alhaalla näkyi. Ikkunasta ulos katselemisen yhteydessä ja kurkotellessaan hän putosi ikkunasta alas. Ensimmäisen eukon jälkeen tuli vielä viisi eukkoa, jotka kaikki putosivat samaisesta ikkunasta alas vuorotellen. Eukkojen lisäksi kohtauksessa oli Minä, joka katsoo sivusta miten eukot putoilevat. Kohtauksen lopussa Minä lähtee Maltsevskin torille, jossa sokea mies oli kuuleman mukaan saanut lahjaksi villasaalin. Lavalla ei ollut käytetty erityisemmin mitään valotehosteita tai rekvisiittaa.

Itse olisin toteuttanut kohtauksen niin, että Minä olisi tullut kohtauksessa paremmin selville. Voin sanoa, että en edes huomannut Minää koko kohtauksessa. Pääpaino oli ehdottomasti putoavat eukot, mutta Minä olisi voinut olla esillä jossain sivulla niin, että hänet olisi selkeästi huomannut. Muuten kohtaus oli yksi helpoiten ymmärrettäviä koko näytelmässä, joten suuria muutoksia ei tarvitsisi tehdä. Henkilöiden esille panon yhteydessä muokkaisin myös näyttämön valoja ja äänitehosteita sekä lisäisin lisää rekvisiittaa näyttämölle. Valojen avulla loisin ennen kaikkea kotoisampaa tunnelmaa. Nyt koko näyttämö oli valaistu kirkkaasti, joten vähentäisin valojen määrää ja kohdistaisin ne näyttelijöiden kulkureitille. Putoamisen haluaisin tehostaa äänitehosteiden avulla, jotta oikeasti välittyisi tunnelma, että mummot putoavat oikein kunnolla ikkunasta. Lisäksi henkilöt voisivat huutaa pudotessaan esimerkiksi kirkua ja huutaa. Rekvisiitaksi lisäisin esimerkiksi perinteisen keittiökalustuksen ja ainakin pöydän, tuolit, kaapin, maton ja valaisimen.

Omasta suunnitelmastani löytyy eroja teatterissa esitettyyn kohtaukseen. Ei mitenkään radikaaleja muutoksia, mutta muutoksia kuitenkin. Suurin muutos esitetyn kohtauksen ja oman suunnittelemani kohtauksen välillä on varmaankin Minä ja Minän esittäminen kohtauksessa. Toinen suuri muutos on kohtauksen valotehostus, johon olisin kaivannut pientä parannusta. Kolmas tärkeä muutos on rekvisiitta, joka puuttui lavalta mielestäni täysin. Lavalta löytyi vain perus rekvisiitta lavan reunalla eli paljon tuoleja, joita käytettiin muissa kohtauksissa, mutta tässä kyseisessä kohtauksessa ei ollut käytetty mitään rekvisiittaa. Kohtaukseen tehtävien muutosten ei kuitenkaan tarvitsisi olla suuria, sillä jo pienillä muutoksilla saa erittäin paljon aikaan.

Kohtauksen tunnelma teatterissa oli hieman hämmentävä ja loppu jäi epäselväksi. Voi olla, että loppu jäi epäselväksi myös sen takia, koska näytelmä oli täynnä pieniä kohtauksia, mutta osittain myös sen takia, että lopussa ollut Minä ei koskaan paljastunut kohtauksesta ainakaan minulle. Voisin myös sanoa, että en olisi tajunnut kohtausta, jos en olisi saanut lukea kohtauksen käsikirjoitusta. Toisaalta kohtaus oli kuitenkin yksi parhaista, koska siinä olleet eukot tekivät vaikutuksen minuun. En oikein osaa sanoa lähtisinkö tekemään mitään muutoksia kohtauksen tunnelmaan, koska tunnelma on osittain kiinni myös siitä, millainen yleisö on ja miten yleisö reagoi siihen, mitä näyttämöllä milloinkin tapahtuu. Mielestäni kohtauksessa yleisö oli ihan tavallisesti mukana, eli katsoi mitä näyttämöllä tapahtuu, taputti ja nauroi silloin, kun kohtaus antoi naurulle mahdollisuuden.

Näyttelijävalinta oli mielestäni hyvä. Kaikki näyttelijät osasivat näytellä vakuuttavasti ja välittyi tunnelma, että he tiesivät mitä ovat tekemässä. Hyvään näyttelijä valintaan vaikutti myös näyttelijöiden puvustus, Eukot oli nimittäin puvustettu harmaisiin peruukkeihin ja heillä oli tohvelit jaloissaan. Päällään heillä oli villapaidat tai -takit ja jaloissaan villahousut. Puvuista mieleen jäikin juuri oikeanlainen tunnelma. Pukujen lisäksi eukoilla oli kävelykepit ja he kävelivät mummomaisin horjuvin askelin. Näyttelijävalintaa ja puvustusta en lähtisi muuttamaan ollenkaan.

Esitetystä kohtauksesta jäikin kokonaisuudessaan positiivinen mieli ja kohtaus jäi yhtenä parhaista mieleeni. Voisin mennä katsomaan näytelmän uudestaan, sillä katsoessa sen uudestaan voisi taas kiinnittää huomioita erilaisiin asioihin ja ymmärtää enemmän kohtauksista. Olisi myös hauska nähdä kohtaus Ikkunasta pudonnut eukko uudestaan nyt, kun on päässyt lukemaan kohtauksen käsikirjoituksen. Erottaisiko kohtauksesta nyt sivulta katsoneen Minän?