sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Analyysini sarjakuvasta

Valitsin luettavakseni sarjakuva-analyysia varten albumin joka kertoo Teuvo Lylyn seikkailuista ja on nimeltään Työ tekijäänsä kiittää. Albumin on käsikirjoittanut Pekka Seppänen ja kuvat albumiin on piirtänyt Jari Pantzar yhdessä Pertti Hämäläisen kanssa. Albumin stripit ovat ilmestyneet ennen albumiksi kokoamista Ilta-Sanomissa ja Helsingin Sanomissa. Teos on julkaistu vuonna 1998 ja sen on kustantanut Arktinen Banaani, Cosmoprint OY. Stripit ovat teemaltaan iloisia ja hauskoja kielellä leikittelyn tuloksia!

Albumi koostuu irrallisista stripeistä, jotka ovat kuitenkin sidoksissa toisiinsa eri tavoin. Kaikki stripit ovat mustavalkoisia ja ruutuja on suunnilleen yhtä monta ja ruudut on aseteltu suunnilleen samalla tavalla jokaisessa stripissä. Sidoskeinoja ovat myös se, että kaikissa stripeissä leikitellään kielellä ja se, että niissä seikkailee sama henkilö. Jokaisesta stripistä käy myös ilmi, että Teuvo Lyly on tyly kansalainen, häntä kannattaa kuunnella ja hän sanoo asiat niin kuin ne ovat.

Sarjakuvien päähenkilö on kuin onkin itse Teuvo Lyly, joka seikkailee milloin missäkin paikassa. Teuvo on mies jolla on puku päällä joka tilanteessa. Puvun lisäksi Teuvon tunnistaa pyöreistä silmälaseista, isosta ja pyöreästä nenästä sekä Teuvon eriskummallisesta vartalon muodosta. Teuvon pää on nimittäin muodoltaan pitkä ja kapea, toisin kuin hänen vartalonsa, joka on lyhyt ja pyöreä. Erityisen ulkomuotonsa lisäksi Teuvo Lylylle on tyypillistä se, että hänellä on erikoinen huumorintaju ja hänellä tuntuu olevan aina jotain sanottavaa joka asiassa. Hän on siis hyvin sanavalmis persoona. Teuvon lisäksi albumissa on kaksi muuta henkilöä tärkeissä rooleissa. Nämä henkilöt ovat Elisabeth, joka on Teuvon tyttöystävä ja Pauli, joka on Teuvon naapuri. Molemmilla on samanlainen vartalo kuin Teuvolla, suuri pää suhteessa muuhun vartaloon. Teuvon suhde muihin ihmisiin on pohjimmiltaan varmasti välittävä, mutta hän ei osaa ilmaista itseään lempeänä. Teuvo on tavallinen kaduntallaaja, joka juttelee eri tilanteissa eri henkilöiden kanssa. Hän osaa puhua myös tuntemattomien kanssa. Teuvo kuitenkin elää hieman omanlaistansa eristäytynyttä elämää ja on hyvä, että hänellä on Elisabeth, joka ymmärtää Teuvoa paremmin nykyajan laitteista. Paulin ja Teuvon suhde on tavallinen naapurien välinen suhde (välillä kuittaillaan toisten tekemisistä ja välillä ollaan parhaita naapureita). Paulille ominaista on se, että hän aina vähän kyseenalaistaa Teuvon tekemisiä ja kurkkii mitä Teuvo mahtaakaan puuhailla aidan toisella puolella.

Sarjakuvan miljöö on kolmella sanalla kuvailtuna arkinen, tavallinen ja yksinkertainen. Stripeissä on käytetty erilaisia miljöitä, mutta kaikki miljööt ovat muutamaa unen tyyppistä miljöötä lukuunottamatta täysin normaaleja ja tavanomaisia. Välillä miljöö on Teuvon ja Teuvon naapurin välisen aidan ympärillä, kun taas välillä Teuvo kuvataan kauppareissullaan kassakoneen luona. Esineet kuvataan esineinä eikä niitä vääristellä mitenkään.

Teoksen arvomaailma on oikeastaan erittäin tavanomainen. Kaikilla teoksessa esiintyvillä henkilöillä on samanlaiset oikeudet ja kaikki ovat tasa-arvossa. Kukaan ei käytä teoksessa valtaa hyväkseen, rahaa on sen verran mitä tarvitsee, henkilöt ovat erinäköisiä ja erilaisia keskenään ja kaikki ovat yhtä terveitä. Teuvon mielipiteitä kunnioitetaan ja häntä autetaan, vaikka hän saattaakin välillä sanoa jotain negatiivista nykymaailman menosta. Teuvo elää tavallista iäkkään puoleisen miehen elämää ja häntä kutsutaan tylyimmäksi kansalaiseksi. Kun Teuvo tulee paikalle hän laittaa asiat ojennukseen eikä jää seisomaan tyhjän kanssa. Henkilöt sanovat asiat toisilleen vääristelemättä, välittävät toisistaan ja heillä on kaikki asiat erittäin mallikkaasti.

Albumin piirrostekniikka on yksinkertainen. Kannessa on käytetty värejä, mutta muuten teos on mustavalkoinen. Mustavalkoisuuden ansiosta albumi on selkeä ja stripit helposti luettavissa. Stripeissä on käytetty erilaisia rakenteita, toisissa niistä on kolme ruutua ja toisissa kuusi. Eroavaisuudet eivät kuitenkaan haittaa, koska albumin rakenne on pysynyt selkeänä eroavaisuuksista huolimatta. Ruudut on piirretty niin, että henkilöt näkyvät niissä kokonaan ja henkilöiden lisäksi myös miljöötä näkyy ruudussa. Laajankuvan avulla saa helposti selville sen millaiseen tilanteeseen stripin tilanne liittyy. Muina tehokeinoina on käytetty erityylisiä puhekuplia (Teuvon ajatellessa puhekuplassa on piparkakkureunat) ja puhekuplien sisällä saattaa olla erimerkkejä kertomassa kirosanasta tai sitten teksti on tummennettu ja tarkoittaa sitä, että joku huutaa jotain. Joissain stripeissä yksi ruuduista saattaa olla erilainen kuin muut esimerkiksi pienempi.

Kuvat ja sanat ovat suhteessa toisiinsa albumissa. Minun mielestäni myös lukutaidoton pystyisi ymmärtämään mitä stripeissä sanotaan, mutta on kuitenkin erittäin tärkeää, että ymmärtää mitä puhekuplissa sanotaan. Puhekuplat ovat tärkeässä osassa, koska niissä leikitellään suomen kielellä ja sanonnoilla. Tarina stripeissä etenee puhekuplien ja kuvien avulla sillä stripeissän ei ole käytetty selostustekstejä. Näissä stripeissä tarina etenee niin, että kuvat selittävät tekstiä. Stripeissä saattaa olla tekstillisesti myös 'toinen puoli', joka viittaa kuvan ulkopuolelle sisäpuolen lisäksi. Helpointa on kuitenkin yhdistää teksti kuvaan.

Minua kiinnosti tässä kyseisessä sarjakuva-albumissa suomen kieli ja se, miten kielellä pystytään leikittelemään. Teuvolla oli sanat valmiina jokaiseen tilanteeseen. Kielen lisäksi albumin mustavalko värimaailma kiinnosti ja se, että albumissa seikkaileva Teuvo oli tavallinen ihminen eikä mikään supermies.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Vastauksia Lauran kysymyksiin


Luetko yleensä runoja?
En lue yleensä ollenkaan runoja ellei joku ole vinkannut minulle jotain tiettyä runoa.

Millaisia runoja luit Karaoke-projektia varten?
Karaoke-projektia varten luin monipuolisesti erilaisia runoja. Luin yhteensä neljä runokokoelmaa, jotka olivat: Joni Lankin Tarpeeksi nisäkäs,Henriikka Tavin Toivo, Ilpo Tiihosen valitut runot Lyhyt Oodi Kaikelle sekä Vilja-Tuulia Huotarisen Seitsemän enoa.

Tunsitko entuudestaan runoilijaa, jonka valitsitte Karaokeen?
En tuntenut etukäteen ketään runoilijoista joiden runoja luin runokaraoke-projektia varten.

Mitä ajatuksia lukemasi runot sinussa herättivät?
Ensimmäisestä kirjasta (Tarpeeksi nisäkäs) valitsin runon Näin unta että hukkasin toisen kenkäni. En ollut kuullut runosta aiemmin. Kaikki kirjan runot olivat jollain tavalla synkkiä ja negatiivisia ja mikään kirjan runoista ei ollut erityisesti minun mieleeni. Valitsin kuitenkin runon Näin unta että hukkasin toisen kenkäni, koska se kuulosti edes jollain tavalla hyvältä ja jäi mieleen kirjan luettuani.
Toisesta kirjasta (Toivo) valitsin runon Kehtolaulu kevyille otuksille, koska siinä leikiteltiin sanalla ilma. Sanoilla leikittely tuo runoon jonkin sortin salaperäisyyttä ja mielenkiintoa.
Kolmannesta runokirjasta eli Ilpo Tiihosen valitut runot Lyhyt Oodi Kaikelle valitsin runon Unilelu. Unilelu on samanlainen kuin runo Kehtolaulu kevyille otuksille, siinä leikitellään sanalla isi ja siihen keksitään erilaisia yhdistelmiä.
Näistä runoista oikein mikään ei ollut erityisen hyvä runokaraoke-projektia varten, mutta ehkä karaokeen olisin voinut valita runon Unilelu.
Neljännestä runokirjasta valitsin runon nimeltä Kasteiset niityt, koska se vain oli jotenkin hämyinen ja rakkauteen liittyvä.

Aiotko jatkaa runojen lukemista itsenäisesti? (Tai jos lukenut ennenkin: Löysitkö projektin runoista uutta luettavaa?)
Lähiaikoina runot ovat alkaneet kiinnostaa minua entistä enemmän, etenkin runoissa käytettävä kieli ja salaperäisyys sekä etenkin se, että eri ihmiset tulkitsevat runoja aivan eri tavalla juuri runojen salaperäisyyden takia. Aion jatkossa lukea runoja enemmän ja lainata runokirjallisuutta kirjastosta, tutustua runojen maailmaan.